sarihalonen

  • About Sari Halonen
  • Vanhoja kirjoituksia ajalta 25.07.2010 – 04.10.2013

11.10.2017 Rukalla käyty testaamassa

Posted by sarihalonen on October 11, 2017
Posted in: Uncategorized. Tagged: takaristiside, toipuminen. Leave a comment

Paljon on aikaa edellisestä päivityksestä. Mitäpä on sen jälkeen tapahtunut. Eipä oikeasti mitään erityisempää. Muistan vain kuinka lohdutonta luettavaa magneettikuvauksen lausunto oli: täydellinen repeämä ja 2-3 luokan repeämä. En millään olisi uskonut, että polvesta jotain vielä tulisi. Kesällä tuli paljon liikuttua mm. metsässä, polveen sattui aina ja paljon, kun jalka vähänkin tarttui kiinni johonkin juurakkoon. Alamäki kävely juhannuksena  Leviltä oli tuskan takana. Johonkin matkaan saakka sujui hyvin, mutta sitten teki todellea kipää ja piti etsiä vaihtoehtoisia asentoja jalan maahan laittamiselle. Pikku hiljaa kuitenkin oireet ovat pienentyneet, mutta eivät ne pois ole vieläkään. Voi olla, että päivä kävelyä maastossa menee hyvin (polvi kestää), mutta vähän lepoa sen jälkeen, niin jalka ei meinaa ottaa allensa ollenkaan – sattuu todella paljon.

Rukalla kaksi rinnettä avattiin 6.10.  Sinnehän sitä piti mennä heti ensimmäisten joukossa 😀 Lauantaina ja sunnuntaina kävin kokeilemassa, miten kärsii lasketella. Ilman polvitukea en uskaltanut kuitenkaan lähteä. Yllätys oli ettei laskeminen juurikaan polvessa tuntunut, mutta samoin kuitenkin kävi miten maastossa liikkumisen jälkeen – jomotus tuli levossa.  Kausikortti on Rukalle taas ostettu ja toivotaan, että lihaksisto korvaa jotenkin rikkinäistä ristisidettä. Parin viikon päästä sitten uudestaan laskemaan, päivittelen sitten taas jossakin vaiheessa, miten toipuminen menee ja eteneekö se mitenkään.

Advertisements

01.06.2017 Konservatiivinen hoito

Posted by sarihalonen on June 1, 2017
Posted in: Uncategorized. Tagged: 2, 3, grade, gradus, PCL, polvi, repeämä, takaristiside. Leave a comment

Polvi oireilee edelleen. Polkupyörällää ajaa, kunhan varmistaa, että jalka on varmasti kohtisuorassa polkemassa. Kävelee, mutta koko päivän jaloilla olon jälkeen polvi on turvoksissa. Kävelyä kestää pysähtymättä jäkälämetsässä noin kaksi kilometria, sitten kipu ottaa vallan taipeen puolella. Suurin ongelma on kuitenkin se, että siinä vaiheessa, kun takareiden lihakset ovat rentoina (jalka nousee maasta ylös), eivätkä siis tue polvea ja säärenpuoleinen pää tarttuu jonnekkin kiinni (siis meinaa kompastua), niin se vääntää polvea vinoon ja kipu on aivan järkyttävä. Tässä noin viikkoa sitten sattui etsintäkoiraharjoituksissa juuri sellainen tapaus. Ihan normaalisti käveltiiin koiran perässä metsässä ja yhtä-äkkiä kengän kärki pikkaisen tarrasi johonkin oksaan. Kauhea kipu, joka näin jälkeen päin ehkä paikallistuu eniten taipeen puolelle (ihan kuin takaristiside repeäisi lisää…) ja polven ulkosyrjälle. Jonkin ajan päästä kehon omat puudutusaineet ottivat vallan, mutta aamulla kyllä taas tiesi kivusta ja turvotuksesta, että polvi on vääntynyt.

Ongelmana on myös istuminen, mistä polvi ei tykkää yhtään. Vähänkin pidemmän istumisen jälkeen se ei yksinkertaisesti ota allensa. Työpaikalla pitää nousta ylös vasemmalla jalalla, ottaa tukea kirjahyllystä ja sen jälkeen ravistella oikeaa jalkaa ja alkaa pikkuhiljaa laskemaan sitä kohti maata. Varovaisesti kokeilla ottaisikohan jo allensa, jos ei hyvälle tunnu, niin sitten vielä vähän eri kulmassa……Sitten kinkaten liikkeelle, mutta onneksi vähän ajan päästä kävelee hyvin.

Ortopedin arviolla kävin noin kaksi viikkoa sitten. Polvi ei hänen tutkimuksissaan tipahtanut alaspäin kuin vain noin 5mm. Mietin, että vetiköhän jokin lihas testissä kuitenkin polvea paikoilleen vai olikohan turvotus polvessa vielä tutkimuksen haittana. No ortopedi suositteli konservatiivista hoitoa ja pyysi maksusitoumusta vakuutusyhtiöltä fysioterapiaan. Sanoi, että varmasti pystyy laskemaan mäkeä Rukan avajaisissa lokakuussa. Olin kyllä epäuskoinen. Alkuun kyllä yritin itseäni aivopestä, että näinhän sen täytyy olla, kun tuollainen kaikkien arvostama ortopedi noin sanoo. Sitten menin lukemaan lausuntoa magneettikuvista.

Magneettikuvien lausunnossa luki suurinpiirtein näin (ei koko lausunto):

Mediaali kollateraaliligamentin proksimaalipäässä anteriorisesti on ödemaa, voi olla gradus 1-asteista repeämää, mutta pääosin ligamentti on ehyt ja yhtenäinen. Meniskirepeämää ei ole. PCL ligamentin gr 2-3 asteinen ruptuura. – tibian mediaalikondyylin sisäreunassa on rustovaurioon sopivaa löydöstä mutta rustopinta on yhtenäinen ja ehyt. – patellaruston keskipaikkeilla voi olla pinnallista rustovauriota. – hydrops ja Bakerin kysta.

Sitä nyt vaan sitten mietti, että miten ihmeessä se takaristiside voi “parantua”, jos se on kokonaan poikki? Lihaksisto tukee toki polvea, mutta entäpä se, kun tässä alkaa elimistö ikääntymään (5-kymppinen nainen) ja lihaskunto oletettavasti vähenee tulevaisuudessa. Miten sitä sitten metsässä kuljetaan koiran perässä polvella, joka ei kestä vääntöä? Tai lasketaan mäkeä Levillä, Rukalla, Alpeilla? Hiihtoonkin pitää polven olla sen verran tukeva, että pystyy auraamaan alamäissä.  Rustovauriot ei minua sinänsä ahdista, koska jostain syystä uskon niiden korjaantuvan vielä itsekseen (vaikka en ihan nuori enää olekkaan), mutta tuo PCL:n totaalirepeäminen (suuressa osassa sidettä) oli kyllä sellainen tieto, jonka olisin jättänyt mielelläni lukematta. Suuri epätoivo valtasi polven suhteen. Jos polvi ei parane, niin joutunen unohtamaan vapepa-hommat, pelastuskoirahommat, metsästysjäljestyshommat, lasketteluhommat ja hiihtää vain tasaisella, katsoa kaakeleita uimahallissa 😦

No mennään kesä eteen päin. Elokuussa on ortopedille kontrolliaika. Magneettikuvat tilasin itselleni, jotta voin itse katsoa myös niitä (ihan mielenkiintoista opiskeltavaa) ja siltä varalta, että haluan käydä vielä toisen ortopedin vastaanotolla.

26.4.2017 Unohdettu blogi

Posted by sarihalonen on April 26, 2017
Posted in: Uncategorized. Tagged: laskettelu, PCL, polvi, takaristiside, uiminen. Leave a comment

Tämän blogin olen aika lailla tyystin unohtanut, kunnes lähdin hakemaan tietoa takaristisiteen repeämän toipumisesta. Jännää, että törmäsin omaan blogiinini.

Päivitetäänpä samalla vasemman polven kuulumiset: Polvi on kohtuullisen hyvä. Kun itkin tuolla joskus uimisen ongelmista, niin tänä päivänä on uiminen ihan normaalia, eikä vastaa polveen yhtään. Erittäin hyvin kykenee vaativampiakin rinteitä (myös Alpeilla) laskettelemaan, mutta se mitä se ei kestä tai ei tykkää, on vääntö. Sohjossa laskemista ei voi ajatellakkaan. Samoin sisäjumppien twistiliikkeet pitävillä kengän pohjilla sattuu. Mutta noin muuten kokonaisuudessaan hyvin menee vasemmalla polvella. Eli se tuosta vasemmasta polvesta.

Se syy sitten, miksi törmäsin tähän omaan blogiini on oikean jalan polvi. Olin maaliskuun puolivälin jälkeen jakamassa vaalimainoksia polkupyörällä ja pyörän eturengas lähti alta pois. Kaaduin oikean polven päälle jäälle ja sattui aivan älyttömästi. Alkuun en päässyt kävelemään ollenkaan, mutta sitten pikku hiljaa jalka alkoi ottamaan allensa. Seuraavana aamuna turvotus ja kipu oli kovaa. Ei puhettakaan, että olisin lähtenyt autolla töihin. Otin tulehduskipulääkettä ja odottelin, että se vaikuttaa. Varasin heti työterveydesä ajan. Sitten varovaisesti kokeilemaan, josko pystyy turvallisesti myös jarrupoljinta painamaan. Lääke vei pahimmat kipupiikit pois ja seuraavat kaksi päivää olinkin sairaslomalla kotona.

Viikon päästä polvi oli edelleen kipeä ja turvonnut, varasin ajan yksityiselle fysiatrille, joka epäili, että kierukassa on jotain ongelmaa ja antoi lähetteen magneettikuvauksiin. Aika magneettikuviin tuli viikon päähän, eli onnettomuudesta oli tapahtunut noin 2 viikkoa. Turvotus polvessa oli aika suurta ja aiheutti tunnottomuuttakin. Magneettikuvien tuloksia kävin siten kuuntelemassa, kun kaksi ja puoli viikkoa tapaturmasta oli kulunut. Takaristiside on rikki. Niveleen laitettiin turvotusta vähentävää lääkettä ja päälle 10 päivän tulehduskipukuuri. Fysiatri käski tekemään kaikkea normaalia ja uusi aika kuukauden päähän.

Entäpä nyt? Aika fysiatrille on viikon päästä. Teenkö jalalla kaikenlaista “normaalia”? No en todellakaan. Se inhoaa töissä olemista ja istumista. Turpoaa päivän aika kivasti.  Yöllä turvotus laskee. Se ei tykkää yhtään alamäkeen päin mentäessä ja turpoaa siitä tehokkaasti ja kipeytyy. Jalka pitää vääntää sivuttain, että kipu loppuu. Ylämäet ei tuota ongelmia. Se ei tykkää äkkinäisistä liikkeistä. Tälläkin hetkellä sitä särkee lievästi. En uskalla hyppiä, en voi kyykistellä (sattuu liikaa). En uskalla mennä kokeilemaan laskettelua, vaikka asuntovaunu Rukalla suksiseen ja kausikortteineen edelleenkin odottaisi. Monot varmaan saan jalkaan, mutta tuskien kautta jalasta ulos. Tavalliset (löysähköt) talvikengätkään eivät ilman kipua jalasta pois lähde.

Hmm… olen aloittanut aerobisen kunnon nostamisen uimalla ihan siltä varalta, että takaristiside korjataan, niin ei kunto pääse huonomman liikkumisen aikana romahtamaan. Tämä vamma kestää kyllä uimista: vaparia ja rintauintia, mutta olen välttänyt voimakkaampia potkuja. Luotettavasti ei kyllä varmaan pääse polven väljyyttä ensi viikollakaan testaamaan, sillä se on jatkuvasti turvoksissa. Alkuun harmitti niin vietävästi: ei mäkeen, ei koiran kanssa jäljestyskokeisiin, taukoja pelastukoiraharjoituksiin, ei tuntureilla kulkemista jne…. nyt sitten ollaan ajatuksessa, päivä ja viikko kerrallaan eteenpäin…..tarvittaessa teippiä tueksi….

Hyvää Uutta Vuotta 2014

Posted by sarihalonen on December 28, 2013
Posted in: Uncategorized. Tagged: Oulu, Sari Halonen. Leave a comment

Tämä on uuden blogini ensimmäinen kirjoitus. Kun kulunutta vuotta muistelee, niin se on ollut aika työläs. Yhdyskuntalautakunnan kokous kerran viikossa, valtuusto noin kerran kuukaudessa ja lisäksi alku vuotena aikaa kului paljon kaupungin strategiaa ja tulevaisuutta miettiessä. Tuohon vielä normaali leipätyö, eikä perhettäkään saa väheksyä ollenkaan.

Loppuvuoden isoista päätöksistä eniten on jäänyt mieltä painamaan kaupungin huono taloustilanne ja sitä myöten tehdyt rankat päätökset. Lomautukset eivät ole itsestäänselvyyksiä ja ei edes kaikilla osa-alueilla hyväksyttäviä. Oulun taloustilanne vaan yksinkertaisesti on katastrofaalisessa suunnan kehityksessä ja se suunta on käännettävä seuraavan kahden vuoden aikana. Sosiaali- ja terveyspuoli imee rahaa vuosittain lisää ja lisää. Sitä on jatkunut jo varmaan ainakin 10 vuotta. Ei mitkään veroäyrien nostot tule riittämään, vaan oikeasti on tehtävä konkreettisia toimenpiteitä suunnan vaihtamiseksi. Opetuspuolella pitäisi keksittyä siihen olennaiseen – oppilaiden opettamiseen laadukkaasti ja hallintoa on karsittava. Opetuspuolella henkilö, joka ei osallistu opetukseen on aika raa’asti sanottuna lähes turha. Sama koskee Sosiaali- ja terveyspuolella – perustyötä tekeviä ihmisiä tarvitaan, ei projekteja ja palavereissa istujia jne.

 

Kaikesta huolimatta haluan toivottaa sinulle lukijani

Erittäin Onnellista Uutta Vuotta 2014!!!!

 

 

04.10.2013 Työmatkalla Uudessa-Seelannissa

Posted by sarihalonen on October 4, 2013
Posted in: Luokittelematon. Tagged: Auckland, Sari Halonen, sari halonen- kansan edustaja, Uusi-Seelanti. Leave a comment

Yksi ja puoli viikkoa on nyt kulunut työreissussa Uudessa- Seelannissa. Työympäristö on monikulttuurinen, lähin työkaveri on mm.  alun perin kotoisin Filippiineiltä. Työpaikalla on myös lähetetty työntekijä Puolasta, Kiinastakin oli yksi, mutta hän lähti jo takaisin. No eroaako työteko jotenkin Suomeen verrattuna? Testilaboratorio ei ihan samaa luokkaa ole kuin Suomessa, mutta kyllä siellä selviää. Työt aloitetaan aamulla noin yhdeksän aikaan ja työpävä loppuu kello kuuden jälkeen. Itse asiassa työpäivän jälkeen ei jaksa enää mitään muuta tehdä kuin raahustaa hotellille ja syömään ja valmistautumaan seuraaviin yöuniin.

Auckland

Uuden- Seelannin terveydenhuollosta ehdin kysellä hieman. Systeemi tuntuu samanlaiselta kuin Suomessa, aikuiset vakituiset asukkaat ja työluvan saaneet joutuvat maksamaan 5-10 dollaria maksua enne lääkäriin pääsyä, mutta lapset saavat ilmaisen terveyden huollon. Lääkärille pääsee nopeasti, ajanvarauksella seuraavana taikka sitä seuraavana päivänä ja jos jaksaa istua odottamassa, niin samana päivänäkin. Koulut ovat myös ilmaisia vakituisille asukkaille, mutta väliaikaiset eli ”ei työluvan saaneet” joutuvat maksamaan koulusta aika isoja summia.

Luonto näyttää erikoiselta. On paljon ihan omintakeisia erikoisia kasveja kuin suoraan Jurassic Park elokuvasta. Tuliperäisyys näkyy jopa täällä Aucklandin kaupungissa hyvin voimakkaana. Työpaikan vieressä on Mt. Edenin vanha tulivuoren kraateri ja jonkin matkan päässä näkyy toinen samanmoinen kraateri. Viikonlopun saarireissukin kohdistui vanhaan tulivuorisaareen. Saari, Rangitoto, syntyi noin 600 vuotta sitten tulivuoren purkauksen yhteydessä ja on tänä päivänä aika luonnontilainen. Saarella ei ole vakituista asutusta ollenkaan. Maankuoren liikkeitä seurataan jatkuvasti, jottei tule yllättäviä purkauksia.

Eläimet ovat myös omalaatuisia. Ainoat alkuperäiset nisäkkäät saarella ovat lepakot mm.  Pekapeka (selvästi Pekka 🙂 ). Lintuja on monia omanlaisia ja varmaan kuuluisin on Kiwi-lintu, siivetön pörheä kuin turkin omaava lintu, joka viihtyy hämärissä metsissä. Valitettavasti irtokoirat ovat saaneet tämän linnun uhanalaiseksi.

Työreissuni jatkuu yhä kaksi viikkoa, katsotaan jos ehdin uutta päivitystä kirjoittamaan jossain vaiheessa.

12.8.2013 Koulut alkoi ja polovipäivitystä

Posted by sarihalonen on August 12, 2013
Posted in: Luokittelematon. Tagged: nivelkierukka, oulun demarit, PCL, polvi, polvileikkaus, ristisidevamma, rustovaurio, Sari Halonen, sari halonen- kansan edustaja, takaristiside, uinti, vapaauinti. Leave a comment

Tänään aloitti nuorimmainen ensimmäisen luokan. Varmasti ei ollut ainoa, jota koulun aloittaminen jännitti. Onneksi ei ihan yksin tarvinnut aloittaa, vaan pääsi kaverin kanssa. Tästä se pitkä koulutie sitten alkaa. Isomman lapsenkin saattelin kouluun. Normaalisti en olisi niin tehnyt, mutta perheessä on taas uusi vaihto-oppilas, joka aloitti koulun samassa koulussa kuin “kolmonen”, joten katsoin paremmaksi käydä selvittelemässä hänen luokkansa ihan itse. Tällä kertaa vaihto-oppilas on saksalainen 16-vuotias poika. Kuukauden ajan hän meidän perheessämme tulee olemaan ja palaa sitten takaisin Saksaan.

Nyt on kulunut 3 kk polven leikkauksesta. Nihkeää on toipuminen ollut. Kävely sujuu. Fysioterapian olen käynyt loppuun ja sen jälkeen jatkanut kuntosalilla käymistä. Kuntosalilla polveen ei tule sivuttaisvääntöä ja siten kaikki jalkavoimien kohottamislaitteet pystyy suorittamaan kivutta. Muutoin polvi on edelleen epästabiili. Pahin pettymys tuli, kun elokuun alussa menin pitkästä aikaan uimahalliin uimaan. Polvi ei kestänytkään vapaauinnin potkuja. Suomalaisista keskusteluista en löytänyt oireeseen sopivaa juttua, mutta englannin kielisistä löytyi. Jos ristisiteissä on vaurioita, niin polvi pääsee liikkumaan/kiertymään vapaauinnin potkuissa. Leikannut ortopedi sitkeäsi inttää, että polvessani ei ole mitään muuta vikaa kuin ne viat, mitkä hän korjasi ja antoi rustovauriolääkettä. Kuitenkin polven löysyyttä kokeillessa toteaa itse myös väljyyden. Looginen ajattelukyky olisi suotavaa ortopedeillekkin 🙂

Silloin, kun kävin magneettikuvissa, pyysin kuvat myös itselleni. Niitä olen sitten aikani kuluksi opetellut lukemaan. Eikö alla olevasta kuvasta ole selkeästi nähtävissä takaristisiteen epäjatkuvuus? Osittain se on kunnossa (toinen säiekimppu löytyy ehyenä), mutta osittain revennyt rikki. Tänään, kun menin uimaan, teippasin polveni youtubesta löytämieni ristisidevammojen teippausohjeiden mukaan. Teippaus onnistui ja ei tarvinnut kärsiä kivuista vapaauinnin aikana!

Mitäpä muuta? Heinäkuussa käytiin Englannin kierroksella. Ensin Brightoniin. Sitten Salisburyyn (Stonehengea katsomaan). Sen jälkeen Cornwalliin, Newquayihin ja lopuksi Lontooseen. Matkalla meitä oli Pikkusisareni Julia + meidän perhe. Matkat kuljimme junilla. Alla on muutama kuva reissusta.

Brighton

Stonehenge

Newquay

Sitten hieman politiikkaakin 🙂 Oulussa on käyty keskustelua bussilinjojen kilpailutuksesta ja onpa kaksi henkilöä (oikeistopuolueista) jopa tehnyt valituksen hallinto-oikeuteenkin, koska joukkoliikennejaosto valitsi parannetun mallin kilpailutuksen pohjaksi. Kun oikein ajattelee, niin parannettu malli ei ole mikään parannettu malli, vaan se on paluuta aikaan, kun meillä ei vielä ollut Koiviston autoa hoitamassa kaupunkiliikennettä. Ehdottomasti olen parannetun joukkoliikennemallin takana!!!! On aivan oikeutettua palata parempaan joukkoliikennemalliin liikenteen sujuvuuden kannalta. Henkilö, joka valittaa paremmin toimivasta joukkoliikenteestä sillä perusteella, että kaupungin tulee säästää, ei ole todennäköisesti joukkoliikenteestä ollut itse riippuvainen vuosiin. Valitus on lisäksi aivan ennenaikainen, eihän kilpailusta ole vielä edes tehty, eikä siten lopullinen hintakaan ei ole vielä edes tiedossa.  Samat henkilöt ovat olleet päättämässä vastaikään mm. siitä, että lastensuojelun ennaltaehkäiseviin palveluihin laitetaan lisää rahaa. Miksi he eivät siitä valittaneet samalla perusteella? Eihän sekään ole säästöä tässä vaiheessa. Lisäksi samaan hengenvetoon he ovat valittamassa, että terveyspalveluista joudutaan säästämään. Hmmm…. miksi ei investointeja voida sen sijaan siirtää? Köyhimmiltä ollaan kyllä viemässä terveyspalveluita, lapset palelee kouluissa ja julkisen liikenteen ei tarvitse toimia,  mutta kapitalismi tarvitsee investoinitinsa?

Kilpailutukseen on ollut pakko lähteä, koska Koiviston auto on minusta yksinkertaisesti hinnoitellut ja optimoinut itsensä ulos.

5.6.2013 Holhousyhteiskunnan yliholhousta

Posted by sarihalonen on June 5, 2013
Posted in: Luokittelematon. Leave a comment

Kylläpä ottaa päähän! Puoliso on reissussa ja laitoin eilen Ronjan (menee 8:lle luokalle) hakemaan Elielin (aloittaa ekaluokan) päiväkodista, kun itse olin yhdyskuntalautakunnan kokouksessa. No eihän 13-vuotias saa hakea sisarustaan päiväkodista, pitää olla täysi-ikäinen. Olivat antaneet kuitenkin Elielin mukaan. Kyllä se on ihan täysin kiinni 13-vuotiaasta ja siitä haettavasta lapsesta kykeneekö se 13-vuotis nuorempaansa pari tuntia vahtimaan. Meidän yhteiskunnassa on kyllä pahasti jotakin pielessä, jos vanhempi sisarus ei saa edes satunnaisesti käydä nuorempaa sisarustaan hakemassa päiväkodista. Jotain maalaisjärkeä saisi päiväkodin ohjeissakin olla. Kokopäiväisiksi lastenhoitajiksikin palkataan jossain 13-vuotiaita. Sanoin, että tehkää lastensuojeluilmoitus, niin selvitetään onko tämä 13-vuotias kypsä hakemaan satunnaisesti kesälomansa aikana nuoremman sisaruksensa ja vahtimaan häntä parin tunnin ajan…Kyllä keittää vieläkin….

Tänään ortopedille tarkastukseen, miten polvi on toipunut. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä näin unta, että juoksin. No fysioterapiassa kokeiltiin reipasta kävelyä, saavutus reippaalla vauhdilla 13 metriä, sitten meni jänteet taipeessa solmuun eli jatketaan verkkaisella kävelyvauhdilla. Polvella ei vielä myöskään hypitä mihinkään. Polvessa on yhä turvotusta jonkin verran. Ei pahasti, mutta ympärysmitta on pari senttiä suurempi kuin toisessa polvessa.

Posts navigation

← Older Entries
  • Recent Posts

    • 11.10.2017 Rukalla käyty testaamassa
    • 01.06.2017 Konservatiivinen hoito
    • 26.4.2017 Unohdettu blogi
    • Hyvää Uutta Vuotta 2014
    • 04.10.2013 Työmatkalla Uudessa-Seelannissa
  • Recent Comments

    Pirjo Kasila on 02.04.2011 Loppusuoralla
    mietintkeskus on Blogin avaus 25.07.2010
  • Archives

    • October 2017
    • June 2017
    • April 2017
    • December 2013
    • October 2013
    • August 2013
    • June 2013
    • May 2013
    • April 2013
    • March 2013
    • February 2013
    • January 2013
    • October 2012
    • March 2012
    • February 2012
    • November 2011
    • August 2011
    • June 2011
    • May 2011
    • April 2011
    • March 2011
    • February 2011
    • January 2011
    • December 2010
    • November 2010
    • October 2010
    • September 2010
    • August 2010
    • July 2010
  • Categories

    • Luokittelematon
    • Uncategorized
  • Meta

    • Register
    • Log in
    • Entries RSS
    • Comments RSS
    • WordPress.com
  • Advertisements
Create a free website or blog at WordPress.com.
sarihalonen
Create a free website or blog at WordPress.com.
Cancel