Hulabaloo, sille tosiaan tuntuukin. Viime viikonloppuna olin Vantaalla SDP:n vaalivaltio- ja puheenjohtajapäivillä. Siellä meni siis lauantai ja sunnuntai. Ohessa todistusaineisto 🙂
Maanantaina olin taas kiertämässä maakuntia Jutta Urpilaisen vanavedessä. Tuli käytyä Ylivieskassa, Oulaisissa, Kalajoella ja Raahessa. Tiistaina kävin vielä Kempeleen Zeppeliinissä ja Haukiputaalla, sekä illalla vielä Oulun Holiday Inn:ssä, missä puolisoni Risto ja tyttäreni Ronja esittivät pari kappaletta, joista ohessa toinen Risto ja Ronja
Tuon kierroksen jälkeen lepo tai kotona mitään tekemättömyys onkin maistunut. Sen takia ei kirjoituksiakaan ole syntynyt. Jos juokset, et kirjoita. Jos kirjoitat, et juokse 🙂 Töissä ei työt tietenkään ole mihinkään kadonneet, joten niitä sitten pitää pidemmillä työpäivillä paikata.
Viimeksi taisin kirjoittaa, että Ronja oli hakeutumassa kansainväliseenkouluun. Kokeet olivat toissa perjantaina, monenlaista koetta englanniksi ja suomeksi kattavasti. Keskiviikkona muistin sitten viime tinkaan soittaa, että mitenkäs oikein kävikään ja hyvinhän siellä oli käynyt. Ronja pääsi läpi ja aloittaa siis syksyllä täysipäiväisesti opiskelut englanniksi. Tärkeintä on se, halu opiskella englanniksi lähtee itse tytöstä ja että hän itse uskoo selviävänsä.
Tänään kävin jalkautumassa Rotuaarille, kaksi tuntia riitti oikein hyvin. Kaksi tuntia on juuri sellainen ajan jakso, jonka jaksaa keskustella ihmisten kanssa ollen itse pirteänä. Kävinpä syömässä vasemmistoliiton hernerokkaakin. Kiitos vielä sopasta! 🙂 Jalkautumisen jälkeen kävin vielä kotona saunomassa, jonka jälkeen kiiruhdin Oulun sosialidemokraattisen työväenyhdistyksen 125-vuotisjuhliin. Pitkä historia on työväenyhdistyksellä takana ja yhä toimii virkeänä. Onnea paljon yhdistykselle!
Sitten hieman pohdintaa: Erotilanteiden huoltajuusriidat raastavat lasten vanhempia. Valitettavan usein lapsetkin otetaan mukaan pelinappuloiksi. Kun on tapaamisten aika, väitetään, että lapsi ei halua tavata toista vanhempaansa ja sillä verukkeella perutaan tapaamiset. Lapsi on myös manipuloinnin kohteena. Pieni lapsi yrittää aina olla lojaali sille vanhemmalle, jonka luona hän asuu. Kuka hänestä muutoin huolen pitäisi? Jos se vanhempi, jonka luona asuu, suuttuu, niin se tuntuu lapsesta hyvin pahalle. ”Olen tehnyt väärin”. Onneksi oikeuskäytäntö on asiassa tiukka, huoltaja, joka ei pysty huolehtimaan tapaamisten toteutumisesta on entinen huoltaja. Mutta turhan kivinen ja pitkä on tie asioiden oikaisemiseen. Taistelua joudutaan käymään monia vuosia. Lapsi on se, joka tilanteesta kärsii. Pitäisi löytyä paljon nopeampi tapa ratkaista asioita kuin vuosikausien uuvuttavat ja puuduttavat riidat. Mikä olisi sitten kohtuullinen raja? Minusta maksimi olisi puoli vuotta.
Jk. Tuohon edelliseen voisi olla ratkaisuna erillinen perheoikeus. Tätä nykyähän yhdessä oikeusasteessa menee ainakin se vuosi. Manipuloinnista ja vieraanuttamisesta löytyy seuraavasta juttua. ja täältä