Jos verkostoa muutoin karsitaan, niin vastineeksi tulisi tuoda niitä täydenpalvelunkeskuksia, mistä löytyy mm. hammaslääkärit (hoito), mielenterveyspalveluita sekä erikoislääkäripalveluita. Oulun palvelumalli 2020 ei ottanut kantaa, miten erikoissairaanhoidon loputon menojen kasvu saadaan tukittua. Jos siihen ei löydy keinoa, niin kaikki muutokset, mitä nyt tehdään ovat mielestäni aika lailla turhia. Tuon pohdiskelun puitteissa aloitin Sanna Lauslahden väitöskirjan lukemisen http://tampub.uta.fi/handle/10024/67703 . Toivottavasti sieltä löytyy jotain käyttökelpoista.
Suurimman osan terveyspalveluista käyttää 10% asukkaista ja näistä noin puolet ovat myös sosiaalipuolen asiakkaita. Tälle kymmenelle prosentille kuuluisi järjestää tehostettu ”yksikkö”, oma palvelupolkunsa, jotta he eivät olisi kuluttamassa muuta perusterveydenhuoltoa.
Paremman palvelun keskuksissa tulisi olla pidennetyt aukioloajat, minusta jopa iltakymmeneen ja näissä yksiköissä tulisi kyetä hoitamaan iltapäivystys. Kukaan oululainen ei halua lähteä yhteispäivystykseen odottamaan tuntikausia kännisten ihmisten joukkoon. Jokainen oululainen tarvitsee siistin ja normaalin ihmisarvoisen päivystyksen.
Kouluverkko ja erikoisluokkatoiminta myös jäi mietityttämään. Espoossa ei esim. erikoisluokkatoimintaa ole, vaan on painotettua opetusta monipuolisesti: musiikkia, kuvataidetta, matemaattisluonnontieteellisiä aineita, liikuntaa, ilmaisutaitoa ja informaatioteknologiaa. Lisäksi on kaksikielistä opetusta ja englanninkielistä opetusta ilman nk. kansainvälisenkouluntitteleitä. Nyt, kun meillä keskitytään ainoastaan muutamaan erikoisluokkatoimintaan, niin menetetäänkö iso joukko me monen muun lahjakkuuden alan tulevaisuuden toivoja?
Sellaisia pohdintoja tälle päivälle 🙂
AFS, vaihto-oppilas-asiaa: Muutama sana taas AFS:stä ja sen lapsukaisen perheestä, joka joulun alla ”heitettiin ulos” meiltä. Viimeksi kirjoitin, kuinka olivat väittäneet, että annamme alaikäisille alkoholia ja sen perusteella saimme käydä oikein lastensuojelussakin selittämässä alkoholin käyttöämme 🙂 Tämä AFS-vapaaehtoisen ja vaihto-oppilaan yhdessä tekemä ilmoitus ei tietenkään johtanut mihinkään, kun ei ollut todenperäinen. Tästä lienee suivaantuneena, keksivät (vaihto-oppilas ja äitinsä) tehdä uuden rikosilmoituksen. Tällä kertaan kunnianloukkauksesta. On ilmeisesti saksalainen tapa kiittää isäntäperhettä siitä, että heidän lastaan on ruokittu, katsottu perään, viety lääkäriin, maksettu yksityislääkärimaksut, käytetty Helsingissä ja Lapissa sekä integroitu suomalaiseen yhteiskuntaan (harrastukset, koulu). Tämäkään ilmoitus ei tule mitään poikimaan 🙂 Tiedän sen varmasti, mutta antaa prosessin mennä eteenpäin ja heidän elää kuvitelmissa, että saavat ”ilkeyttä” tehtyä.
Itse asiassa omien hälytyskellojen olisi pitänyt kilkattaa kovemmin siinä vaiheessa, kun vaihto-oppilas kertoi, ettei tapaa isäänsä ollenkaan. Kuitenkin hänen papereissa luki, että tapaa säännöllisesti. Mietin tuolloin, että miksi valehdella tuollaisesta asiasta ja, että mitä taustalla oikein todellisuudessa sitten onkaan. Mietin myös, että mitäköhän muuta on sitten valehdeltu, kun tuollaista pitää valehdella? Epäilen, että lapsen biologinen isä on joutunut eroriidassa tuhannen ja yhden rikosilmoituksen kohteeksi ja sen takia mitään yhteyttä ei enää ole. Voisin itse asiassa vaikka lyödä vetoa, että näin on käynyt.
Sääliksi käy sitä kolmen tyttären oululaista perhettä, jotka nyt tämän neitokaisen ovat ottaneet. Toivottavasti löytävät tämän kirjoituksen jostakin ja osaavat laittaa lapsukaisen ajoissa ”kiertoon” omaa etuansa ajatellen.
Ohessa vielä muutama kuva piristykseksi.
Las Canteraksen rantaa 7.1. 2013 hiekalla makaajan (minun) silmin 🙂
Iso-Syötteellä laskemassa
Täti Änkyräkin on iloinen, kun on päässyt mäkeen 🙂