Paljon on aikaa edellisestä päivityksestä. Mitäpä on sen jälkeen tapahtunut. Eipä oikeasti mitään erityisempää. Muistan vain kuinka lohdutonta luettavaa magneettikuvauksen lausunto oli: täydellinen repeämä ja 2-3 luokan repeämä. En millään olisi uskonut, että polvesta jotain vielä tulisi. Kesällä tuli paljon liikuttua mm. metsässä, polveen sattui aina ja paljon, kun jalka vähänkin tarttui kiinni johonkin juurakkoon. Alamäki kävely juhannuksena Leviltä oli tuskan takana. Johonkin matkaan saakka sujui hyvin, mutta sitten teki todellea kipää ja piti etsiä vaihtoehtoisia asentoja jalan maahan laittamiselle. Pikku hiljaa kuitenkin oireet ovat pienentyneet, mutta eivät ne pois ole vieläkään. Voi olla, että päivä kävelyä maastossa menee hyvin (polvi kestää), mutta vähän lepoa sen jälkeen, niin jalka ei meinaa ottaa allensa ollenkaan – sattuu todella paljon.
Rukalla kaksi rinnettä avattiin 6.10. Sinnehän sitä piti mennä heti ensimmäisten joukossa 😀 Lauantaina ja sunnuntaina kävin kokeilemassa, miten kärsii lasketella. Ilman polvitukea en uskaltanut kuitenkaan lähteä. Yllätys oli ettei laskeminen juurikaan polvessa tuntunut, mutta samoin kuitenkin kävi miten maastossa liikkumisen jälkeen – jomotus tuli levossa. Kausikortti on Rukalle taas ostettu ja toivotaan, että lihaksisto korvaa jotenkin rikkinäistä ristisidettä. Parin viikon päästä sitten uudestaan laskemaan, päivittelen sitten taas jossakin vaiheessa, miten toipuminen menee ja eteneekö se mitenkään.