Tässä sitä istutaan sohvan nurkalla polveen käärittynä purkki, jossa lukee keitetty hirvenliha 🙂
Polvi tähystettiin eilen Terveystalolla. Tähystyksessä poistettiin nukutuksessa pala nivelkierukkaa ja pala rikkinäistä rustoa. Terveystalon fysioterapeutti taisi tuntea minut – minä en valitettavasti saanut päähäni, missä olisin häneen törmännyt (surkea ihmismuisti…). No tämä terapeutti sanoi, ettei polvileikkaus estä valtuustotyöskentelyä (siis valtuustonkokoukset pitää ehdottomasti hoitaa !), mutta muutoin töihin ei ole asiaa mennä. Nyt tiedossa on neljä viikkoa sairaslomaa. Minä, joka en ole ollut oikeastaan koskaan sairas pohtii nyt tässä, että meneekö toipumiseen tosiaan niin kauan. Tänä aamuna otin jo alla olevassa kuvassa näkyvät kääreet pois, mutta puolen päivän jälkeen laitoin ne takaisin. Turvotus nousi jalassa aika suuriin mittoihin 😦 Jalkaturvotuksen nähtyäni, jouduin toteamaan, että kyllä se toipuminen saattaa tosiaan niin kauan viedä….
Edeltävä viikko oltiin Levillä. Kävin ortopedin kielloista huolimatta kolmena päivänä laskemassa noin 2.5 tuntia kerrallaan. Ajattelin, että nautin nyt kevään viimeiset rinteet, kun jonkinlainen mahdollisuus siihen vielä on. Sinistä rinnettä laski helposti, ankkurihississä polven kanssa oli vaikeuksia ja punaisessa rinteessä huomasi ettei käännökset oikealle suju normaalisti ja jos sohjoa sattui, niin polvi tuntui taas irtonaiselta. Mutta siis se, mitä nautinnolla pystyi laskemaan, niin laskettiin nautinnolla ja ilolla. Kevät on parasta aikaa mäessä: On lämmintä ja valoisaa 🙂
Yhdyskuntalautakunnassa käytiin tiistaina kallioparkkivierailulla. Oli ihan mielenkiintoista käydä kaupungissa maan alla. Kovin pitkästi ei käytävää oltu vielä tehty, mutta kyllä siitä vielä hyvä tulee. Jotenkin tuntuu uskomattomalle, että kaupungin alta tosiaan löytyy kalliota.
Yhdyskuntalautakunnassa käsiteltiin myös mm. Hietasaaren kaavaa. Luin huolella facebook-kannanotot ja kyselin demariryhmältä mielipiteitä myös. Kaiken pohjalta ja omien ajatuksien pohjalta käsitykseni Huvipuiston paikan oikeellisuudesta vain vahvistui.
Moni on tuonut esille, että Hietasaari olisi kaupunkilaisten henkireikä. Hmmm… minun silmissäni se on pitkälti pusikkoa, itikoita ja muutamia vanhoja huvilarakennuksia, jotka ovat yleishyödyllisestä luonteesta riippumatta todellisuudessa ainoastaan harvojen ihmisten virkistyskäytössä. Ainoaksi ongelmaksi koin liikenteen, mutta virkamiehet vakuuttelivat moneen kertaa, ettei liikenteen sujuvuus tule olemaan ongelma. No, uskotaan, ettei ole, niin monta kertaa sitä vakuutettiin. Ja jos joku päivä liikenteestä tulee ongelma, niin sitten pitää vaatia uusi tieyhteys Hietasaareen. Sellainen onnistuu aika kohtuudella Puistokadun päästä Hevossaaren kautta. Jotenkin uskon, että se tulee vielä toteutumaan…
Mutta siis tervetuloa Kalevala Park hietasaareen!!
Oulun palvelumallia käsitellään kiivaalla tahdilla. Siitä aion kirjoitella tulevaisuudessa kunhan olen vain saanut uusimmat paperit taas luettua. Mutta nythän tässä on aikaa lukea ja lukea ja lukea……